Avoin kirje

Korjaus 6.11. Tässä kirjoituksessani olen aiemmin virheellisesti puhunut Otava-konsernista Otavamediana. Olen nyt korjannut vastaavat kohdat tekstiin. Pyydän anteeksi virhettäni.

Tilaamani Otavamedian julkaiseman Suomen Kuvalehden välissä tuli Suomalaisen kirjakaupan isänpäivä-mainosliite. Takakannen ennakkotilattavissa olevan Michelle Obaman muistelmateoksen lisäksi tästä 12-sivuisesta mainoksesta on tyrmäävällä tavalla jätetty pois kaikki muut maailman kirjat, joissa naiset ovat tekijöinä.

Miten on mahdollista vuonna 2018, että suomalaiset isät ja heille lahjoja valitsevat saavat käsiinsä katalogin, jonka maailmankuva viestii, että lukemisen arvoisia kirjoja kirjoittavat miehet: Matti, Arne, Owen ja Stephen, Jussi, Esa, Lars**, Max, Antti, Reijo, Ilkka, Jo, Kalle, Risto, Jari, Tuomas, Antti, Mikko-Pekka, Fredrik, Antti, Mikko, Jari, Gustav, Mika, Arvo, Pekka, Tapio, Niclas ja Peter, Antony, Vesa, Veikko ja Pekka, Richard, Pekka ja Seppo, Kristian, Karo, Jukka ja Random, Pekka ja Juha, Lasse, Tuomo, Matti ja Lauri, Risto, Masha*, Lamppu, Mikko, Petri ja Juha, Tuomas ja Riku, Jussi ja Mike, Jan, Hans, Mika, Jussi, Reima, Jordan, Christian, Kari, Zlatan, Saska. Näistä tekijöistä yksi, Random, on nimimerkki, jolle ei voi antaa sukupuolioletusta. Lisäksi katalogissa on kolme teosta, joiden tekijöiden etunimiä ei mainita. Tarkemmin tarkasteltuna niiden tekijät ovat Tuomas, Jarmo ja Tauno, Janne, A.W. ja Tuukka sekä Veikko, Markus ja Kimmo.

Tällainen määrä miehiä suhteessa Michelle Obamaan – jonka kirjaa ei voi edes isänpäiväksi vielä ostaa – ei voi olla sattumaa vaan sen on oltava aktiivisen valinnan tulosta.

On turha puolustautua, etteivät naiset kirjoittaisi vihaisia kirjoja sodasta ja äijyydestä – jos nyt vain näistä ajattelette isien haluavan lukea. Syksyn kirjasadossa on lukuisia naisten kirjoittamia kirjoja, joiden voisi kuvitella kiinnostavan myös isiä. Naiset kirjoittavat dekkareita, sotakirjoja, historiaa, elämäkertoja ja kaikenmoista muutakin.

Jos algoritminne sanovat, että isiä kiinnostavat sinimustaharmaakantiset sotakirjat ja tappaminen sen moninaisissa muodoissaan, voisitteko kuitenkin alkaa pikkuhiljaa epäillä algoritmejänne ja ajatella, että isiä ja heille kirjalahjoja ostavia voisi kiinnostaa joku muukin väri ja myös jokin muu teema kuin viha, sota ja tappaminen – jos he kuulisivat niistä? Entäpä jos kirjoja myytäisiin ylipäätään paljon enemmän, jos kirjahyllyihin saisi muutakin täytettä kuin aina sitä vanhaa samaa?

On selvää, että Suomalainen kirjakauppa tahtoo mainostaa oman konserninsa Otavan kirjoja, ja olkoon niin. Mutta onko Suomalaisen kirjakaupan valinnoista syntyvällä pöyristyttävällä viestillään tarkoitus sanoa, ettei naisista ole asiantuntijoiksi miehille? Onko teidän tarkoituksenne sanoa, että haluatte myötäillä tämänhetkistä voimakkaan naisvihaista ja jopa fasistista maailmankuvaa, jonka mukaan naiset piipittävät omiaan, ovat suvaitsevaisia höperyksiä ja poissa tästä maailmasta, jota oikeasti sentään hallitsevat viha, aseet ja äijyys? Jos ette halua sanoutua irti tällaisesta maailmankuvasta, kierrän kirjakauppanne ja tuotteenne jatkossa kaukaa.

Marjo Kaartinen, Kulttuurihistorian professori, Turun yliopisto

*5.11. saamieni hyvien kommenttien kautta – kiitos! – korjaan: Masha ei ole miesoletettu! Kaksi naista.

** 5.11. samoin kiitos kommentista: Lars Keplerhän on nimimerkki, jonka takana on kaksi kirjoittajaa, joista toinen on nainen – pitäisikö tästä ottaa opiksi ja alkaa kaikkien naisten kirjoittaa miesnimisinä?