Kun on turisti, kannattaa kävellä. Vaikka jalat huutaisivat armoa, nivelet jäykistyisivät helteen tuottamasta nestevajauksesta (eihän sitä voi koko aikaa juoda) ja vaikka hiki virtaa. Miten muuten voisi nähdä luumunmyyjien rasiat tai kukantaimien myyjien tarjonnan? Tai huipputyylikkäiden tyttöjen kulkevan johonkin, keskustellen eloisasti ja poimien matkalla suolakurkkuja sormin suoraan suuresta lasisesta purkista suuhun. (Olisivat tehneet hyvää uhallaankin vielä illan seminaarin jälkeenkin kävelevälle ja tuliaiskasseja roudaavalle turistille.)
Tämä turisti on nyt sen verran kävellyt, että jaksaa ripustella tänne vain muutamia kävelyiltä poimittuja paloja. Puhukoot puolestani.
Kansallismuseossa en voinut olla äimistelemättä Georgian arkeologisia rikkauksia. Uskomattomia kulta-aarteita. Silti alla olevat hautajaiskärryt tekivät suurimman vaikutuksen. Hirsisessä haudassa tuollaiset reilut 4000 vuotta ja yhä tunnistaa puuksi!
Kirjoittavaksi olioksi 